Suot

SUOTYYPIT

RÄME

Räme on Suomen yleisin suotyyppi. Sitä on lähes puolet se pinta-alasta. Sillä on paksu turvekerros ja se on lähes puutonta aluetta, jossa kasvaa siellä täällä kitukasvuisia mäntyjä. Lisäksi siellä kasvaa paljon erilaisia varpuja.

Rämeen aluskasvillisuutta ja kitukasvuisia mäntyjä.(http://commons.wikimedia.org/wiki/File:R%C3%A4me_1.jpg?uselang=fi)

KORPI

Korpi on kesällä ja talvella lähes täysin pimeä suo. Sitä varjostavat suuret kuuset, tervalepät ja hieskoivut. Sillä on melko ohut turvekerros. Pienempään kasvillisuuteen kuuluuvat pihlaja, erilaiset heinät sekä harvinaiset kasvilajit.

NEVA

Neva ja letto ovat lähes samanlaiset suot keskenään. Vain kasvillisuus erottaa ne toisistaan. Neva on vetinen, puuton suo, joka muistuttaa hiukan niittyä. Tyypillisiä lajeja ovat  raate ja luhtavilla.

Tyypillistä nevan maisemaa Euoroopasta. (http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Riistak%C3%B5rve_bog.JPG?uselang=fi)

LETTO

Letto on Suomen harvinaisin suotyyppi. Se on nevan tapaan puuton ja niittymäinen, mutta sen maaperä on erittäin kalkkipitoinen. Se muistuttaa kasvillisuudeltaan lehtoa. Tyypillinen laji sille on sirppisammal.

Tätä lettoa on ojitettamassa. (http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Wicken_Fen_-_geograph.org.uk_-_7246.jpg)

MITKÄ VAIKUTTAVAT SOIDEN SYNTYYN?

Soiden syntyn vaikuttavat monet eri tekijät. Ilmaston lisäksi muuhunkin kasvillisuuteen vaikuttaa maaperän ravinteet ja kosteus. Suot alkoivat syntyä jääkauden lopulla, kun mannrjäätikkö suli, jättäen veden imeytymään hitaasti maaperään. Ne ovat jääneet niille alueille, joilla sataa enemmän kuin haihtuu. Puita kasvaa soisilla alueilla vähän. Se johtuu sitä, etteivät ne saa kosteudelta tarpeeksi ravinteita. Siksi nekin puut, mitkä siellä kasvavat, ovat usein kitukasvuisia.
Soissa on aina turvetta. Sen synnyttää rahkasammal, joka imee koko varrellaan itseensä suon hapanta ja vähähappista vettä. Siitä syystä soilla on vain vähän hajottajia hajottamaan rahkasammalta. Se hajoaa vain osittain, jolloin hajoamattomasta sammaleesta ja mullasta syntyy turvetta. 

TURVE: Turve on eloperäinen maalaji, joka syntyy rahkasammaleen ja muiden elijöiden jäänteistä kosteissa suo-olosuhteissa.

SOISTUMISTAVAT

PINNANMYÖTÄINEN SOISTUMINEN

Kun pieni lampi tai järvi  alkaa pikkuhiljaa kasvaa umpeen, sitä kutsutaan pinnanmyötäiseksi soistumiseksi. Veden rajassa kelluva rahkasammal alkaa kasvaa ja levittäytyä keskemmälle vesialuetta. Ajan kuluessa rahkasammal peittää koko vesialueen kellummalla pinnalla. Pikkuhiljaa järvi tai lampi kasvavat umpeen ja turve ja muta täyttää sammaleiden väliin jääneitä aukkoja eli suonsilmäkkeitä.

POHJANMYÖTÄINEN SOISTUMINEN

Joskus lammet tai järvet kasvavat umpeen pohjasta alkaen. Vedessä elävät monet kasvit ja eliöt kasaantuvat kuoltuaan pohjaan ja alkavat hiljalleen täyttää ja madaltaa vesialuetta. Lopulta rahkasammal peittää maan ja näin on suo syntynyt. Tällä tavoin syntyneillä soilla voi kasvaa esim. pajuja ja leppiä.

TULVAMAAN SOISTUMINEN

Vaikka tällä tavoin harvoin syntyy varsinaista suota, alue on kuitenkin normaalia kosteampi. Kun joet tulvivat, maalle jää seisomaan vettä. Se ei kuitenkaan usein pääse soistumaan, sillä veden mukana tullut lieju haittaa rahkasammaleen kasvua.

MERESTÄ KOHOAVA MAA SOISTUU

Maa kohoaa noin sentin verran vuodessa. Se johtuu kuorikerroksen liikkeistä. Siitä johtuen rannalle jää seisomaan vuosittain vettä. Ne alueen soistuvat helposti tavalla tai toisella.

MIHIN SOITA KÄYTETÄÄN?

Soita käytetään moniin eri tarkoitukseen varsinkin täällää Suomessa, jossa soita riittää. Nitä voidaan kuivattaa ojitusten avulla pelloiksi tai niitä vodaan hyödyntää metsästys-ja marjamaana. Soilla elää mm. poroja lapissa ja erilaisia lintuja metsästettäväksi ja karpalo ja lakka ovat loistavia soiden marjoja. Soilta saatava turve on myös hyödyllistä. Sitä käytetään kasvualustana viljelyssä ja imetysaineena öljyntorjunnassa. Nykyään on myös saatavilla erilaisia turvehoitoja ja kylpyjä kauneushoitolassa. Suo sopii tietysti myös aivan tavalliseen ja virkistävään retkeilyyn. Maisemat ja raikas ilma ovat virkistäviä keskellä kaikenlaista kiirettä!

NEVAN RAVINTOKETJU
Suopursu on kasvi ja omavarainen eli se valmistaa itse oman ravintonsa. Se pystyy yhteyttämään, eli se sitoo auringon energian sokeriinsa ja valmistaa siitä ravintoa, jota kaikki eliöt tarvitsevat jossain muodossa. Se on siis tuottaja. Se tarvitsee yhteyttääkseen maaperän ravinteita, joita se ottaa veden mukana juurillaan. Se vapauttaa ilmakehään eläessään happea jota se on ottanut tarvitsemansa hiilidioksidin mukana. Kun esimerkiksi lapinmyyrä syö suopursun, se saa osan sen sisältämästä ja keräämästä ravinnosta itseensä. Osa ravinnosta kuitenkin kuluu pois sen syödessä, joten "varastoon" jää vähemmän ravintoa, kuin kasvi todellisuudessa on sisältänyt. Lapinmyyrä on siisensimmäisen asteen kuluttaja, koska se syö kasveja. Muuttohaukka taaas on toisen asteen kuluttaja, koska se syö muita eläimiä, kuten lapinmyyriä. Sen on kuitenkin syötävä muutama lapinmyyriä saadakseen saman määrän ravinoa, kuin kasvissa alunperin oli. Sitten kun muuttohaukka kuolee, sen hajottajat saavat hajottaa vuorostaan monta muuttohaukkaa saadakseen edelleen suopursun verran ravintoa. Kun hajottajat puolestaan kuolevat ja hajoavat, ravinnon sisältämät aineet vapautuvat jälleen maaperään. Siksi aineet kiertävät luonnossa.