Tuottajat, kuluttajat ja hajottajat

TUOTTAJAT 

Kasvit ovat omavaraisia eli tuottajia. Ne pystyvät yhteyttämällä valmistamaan ravintoa. Yhteyttämisessä eli fotosynteesissä kasvit sitovat viherhiukkasillaan auringon säteily enrgiaa ja muuttavat sen kemialliseen eli syötävään muotoon. Sokerin valmistukseen tarvitsevat myös vettä, hiilidioksidia ja ravinteita. Veden ja ravinteet kasvit ottavat juurillaan maasta. Juurista ne kulkeutuvat kasvin lehteen yleensä vesiputkiloa pitkin. Hillidioksidin kasvit ottavat ilmasta lehtien ilmarakosten avulla. Yhteyttämisessä syntyy sokerin lisäksi myös happea, mitä jokainen eliö eli elävä olento tarvitsee elääkseen. Kasvit käyttävät valmistamansa sokerin kasvuun  ja elintoimintoihinsa. Sokerin sisältämän energian ja ravinteet kasvit muuttavat rasvoiksi, valkuaisaineiksi ja vitamiineiksi.
by Martta

Kesällä kasvien ravinnon tuotto on runsaimmillaan runsaan auringon säteilyn ja suotuisan sään takia. (kuva: luonnontilaiselta niityltä aukeaa näkymä talousmetsään, kuvaaja Martta)

Talvella kasvit ovat lepotilassa. (kuva: Solbölen tutkimusmetsästä, kuvaaja Martta)

KULUTTAJAT

Kuluttajat eli toisenvaraiset ovat riippuvaisia kasvien tuottamasta energiasta, sillä ne eivät kykene itse yhteyttämään. Kun kuluttaja syö kasvin kasvin sisältämä energia siirtyy kuluttajaan. Kasvien valmistamat sokerit ja ravintoaineet siirtyvät eliön soluihin. Eliöiden solujen mitokondrioissa ravintoaineet hajoitetaan hapen avulla, jolloin ravinnon sisältämä enrgia vapautuu solujen käyttöön. Tätä tapahtumaa kutsutaan soluhengitykseksi. Soluhengitys on tavallaan vastakkainen reaktio yhteyttämiselle. Jokainen eliö kuluttaa oman osansa kasvien sitomasta energiasta muun muassa kasvuun, liikkumiseen ja lämmöntouttamiseen. Tästä syystä petoeläimiä eli kolmannenasteen kuluttajia on kussakin ekosysteemissä vain vähän. Kasvit, sekä ensimmäisen- ja toisen asteenkuluttajat ovat jo käyttäneet oman osansa energiaa.
by Martta

Sitruunaperhoset ovat ensimmäisen asteen kuluttajia. Ne saavat ravintonsa kukkien medestä ja samalla toimivat kukkien pölyttäjinä. (kuva: Sitruunaperhonen yrttipellolla, kuvaaja Martta)

Rupikonnat kömpivät koloistaan illan hämärtyessä. Ne herkuttelevat pikkuhyönteisillä ja pörriäisillä. Rupikonnat ovat toisen asteen kuluttajia. (kuvaaja: Martta)

Rantakäärmeet  syövät muita pieneläimiä kuten hiiriä ja sammakoita. Tämä kyseinen yksilö mutustaa rupikonnaa kasvien kätkössä. (kuva: omasta pihapiiristä, kuvaaja: Martta)

HAJOTTAJAT 

Erillaiset bakteerit, alkueliöt ja sienet ovat hajottajia.  Hajottajat hajottavat kuolleita eliöitä ja eliöiden jätöksiä. Eliöissä olevat aineet eivät katoa vaan ne kiertävät maapallolla eliöstä toiseen miljoonien vuosien ajan. Aina kun eliö hajotetaan siinä olevat aineet palaavat maaperään, mistä kasvit käyttävät niitä ravinteinaan yhteyttämisessä. Hajottajat ovat myös kuluttajia.
by Martta

Tämä Taulakääpä on lahottaja eli hajottaja. Se lahottaa lähinnä koivuja. Kääpä tunkeutuu puuhun puun kuoren viottumakohdista ja lahottaa puun nopeasti. 

Tämä lahottaja on iskenyt haavan kimppuun. (kuva: Tatokartanonkoskelta, kuvaaja Martta)

KASVIT VALMISTAVAT RAVINTOA YHTEYTTÄMISELLÄ JA  VAPAUTTAVAT ENERGIAA HENGITTÄMÄLLÄ

YHTEYTTÄMINEN:  Kasvit ovat tuottajia eli ne valmistavat ravintoa. Ne sitovat viherhiukkasillaan auringonsäteilyenergiaa ja muuntavat sen sisältämän sokerin kemialliseen eli syötävään muotoon. Sokerin valmistukseen ne ottavat maasta juurillaan vettä ja ravinteita, sekä ilmasta lehtienilmarakosten avulla hiilidioksia. Yhteyttämisessä syntyy myös happea, jota tarvitaan elämiseen. Kasvit käyttävät valmistamansa sokerin kasvamiseen ja elintoimintoihinsa. Sokerista ja raviteista kasvit tekevät valkuaisaineita, rasvoja ja vitamiineja. Kun kasvin syö kuluttaja kasvin sisältämä energia siirtyy siihen.

SOLUHENGITYS: Eläimet ja sienet ovat ovat kuluttajia eli toisenvaraisia. Ne tarvitsevat kasvien ja levien eli tuottajien  tuottamaa energiaa liikkumiseen ja elintoimintoihinsa. Tuottajien valmistamat sokerit ja ravintoaineet siirtyvät eläimen soluihin. Eläinsolujen mitokondrioissa ravintoaineet hajoitetaan hapenavulla, jolloin ravinnon sisältämä energia vapautuu solujen käyttöön. Tätä kutsutaan soluhengitykseksi. Soluhengitys on tavallaan vastakkainen reaktio yhteyttämiselle.

MIKÄ ON RAVINNON JA RAVINTEEN ERO?

RAVINTO: Ravinto sisältää energiaa! Ravintoa syntyy yhteyttämisessä kun kasvi tai levä sitoo auringon energiaa. Yhteyttämisessä syntyy sokeria ja muita kasvien valmistamia aineita. Näitä kutsutaan ravinnoksi, jota jokainen eliö käyttää elääkseen.

RAVINNE: Ravinne ei sisällä energiaa! Kasvit ja levät käyttävät ravinteita yhteyttämiseen. Hajottajat vapauttavat ravinteet hajottamalla kuolleita eliöitä. Aineet eivät katoa tai kulu vaan ne kiertävät maapallolla.  Ravinteet ovat alkuaineita tai yhdisteitä.

by: Martta